Vietimme juhannuksen vaihteeksi meillä kahden ystäväperheen kanssa. Viime vuosien perinteestä poiketen siis emme grillanneet kaasugrillillä herkkuja, vaan sen sijana nautimme herkkuja kerrostaloneliössä. Elämämme muuttui reilu vuosi sitten astetta paremmaksi, kun mieheni osti meille sähkösavustimen. Tuolla savustimella pääsi jo aika lähelle juhannustunnelmaa. Jälkiruokana oli mutakakku, jonka ohje on kirjasta Opiskelijan keittokirja. Sitä, kuinka pitkä aika kirjan ensimmäisestä käytöstä on, en halua edes miettiä.
Taikina
200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 dl sokeria
4 kananmunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
Koristelu
mansikoita
tomusokeria
1. Voitele pyöreä 24 cm irtopohjavuoka ja pingota pohjalle
leivinpaperi.
2. Sulata suklaa ja voi joko vesihauteessa tai mikrossa. Sekoita,
ja anna jäähtyä hetki.
3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
4. Sekoita jäähtynyt suklaa-voi-seos muna-sokeri-seokseen
lusikalla varovasti nostellen, lisää jauhot ja sekoita varovasti kunnes taikina
on tasaista ja kuohkeaa.
5. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin
keskitasolla 225 asteessa 13-15 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä löysäksi:
täytteen muodostaa kakun löysä keskus. Koristele halutessasi mansikoilla ja
tomusokerilla. Tarjoa kakku huoneenlämpöisenä vaniljajäätelön kanssa.
Kakku onnistui ihan hyvin, mutta paistoin sitä vähän liian kauan uunissa. Eli tuota ohjeaikaa kannattaa uskoa, vaikka kakku näyttää päälle päin jopa vähän raa'alta.
Ja nyt on syreenisesonki! Olen tohkeillut syreenien ylivertaisuudesta Tuomakselle jo vuositolkulla, joten tuodaan sen esiin vielä tälläkin foorumilla. Syreenit ovat parasta. Se siitä. No, pakko ylistää vielä yhdellä rimpsulla: syreenit, oi syreenit, nuo rehevät, holtittoman kauniit luonnon kuningattaret. En kuulu niihin onnekkaisiin, joiden pihalla kasvaa oma syreenipuska. Onneksemme, aika lähellä meitä kasvaa luonnossa silmänkantamattomiin syreenejä, jotem kaupunkilainenkin saa maljakkoon näitä jumalaseilta tuoksuvia leikkokukkia.
Ja nyt on syreenisesonki! Olen tohkeillut syreenien ylivertaisuudesta Tuomakselle jo vuositolkulla, joten tuodaan sen esiin vielä tälläkin foorumilla. Syreenit ovat parasta. Se siitä. No, pakko ylistää vielä yhdellä rimpsulla: syreenit, oi syreenit, nuo rehevät, holtittoman kauniit luonnon kuningattaret. En kuulu niihin onnekkaisiin, joiden pihalla kasvaa oma syreenipuska. Onneksemme, aika lähellä meitä kasvaa luonnossa silmänkantamattomiin syreenejä, jotem kaupunkilainenkin saa maljakkoon näitä jumalaseilta tuoksuvia leikkokukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti